"24.12.13 No hyvää joulua sitten kaikille vaan, Lilyn mielestä jouluaatto oli liian tylsä ja hiljainen kun päätti näköjään keksiä meille vähän tekemistä. Päivällä Nina vaan rupesi miettimään että tammatarhasta puuttuu kyllä nyt joku, ja armas pikku pilkkupeppuhan se sieltä oli lennellyt tiehensä — jälkien perusteella kirjaimellisestikin, neiti oli nimittäin karauttanut aidan ylitse komealla loikalla, no semmosen siihen kyllä tartteekin kun ylimmät langat on 120 cm korkealla. Hirveä hätä oli että mihin se on kadonnut, onneksi Lily oli painellut vaan teitä pitkin niin että kavionjäljet näkyi mudassa. Siinä sen enempää keskustelematta hypättiin autoon ja lähdettiin seuraamaan jälkiä. Ja arvatkaa vaan löytyikö se koni lammen jäältä! Kyllä pysähtyi sydän kun näki Lilyn ainakin kolmen metrin päässä rannasta, se lampi ei meinaa ole mikään kamalan matala rannoiltakaan ja sinne jos meikän hieno tamma holahtaisi niin mitenkäs me kahteen pekkaan sitä ylös hinattaisiin, ei ollut edes vetoköyttä autossa mukana... Ei sen puoleen riimua tai naruakaan, kuten tajuttiin vähän liian myöhään. Eikä Lilyn päässä näkynyt tietenkään päitsiä, uusi teddypehmusteinen jenkkiriimu makaa siis edelleenkin jossakin päin märkää ja kuraista metikköä. Kaiken huipuksi neiti näytti siltä että aikoisi jatkaa vielä karkumatkaansa, kunnes Nina alkoi rapistelemaan karkkipapereita taskussaan. Lilyä tietty kiinnosti kovasti mitä sille tarjottaisiin, kun taaskin meikäläinen tuijotti ihan lamaantuneena milloin hevonen uppoaisi jäihin. Muutamaan otteeseen vesipintainen jää rusahti jo pahaenteisesti, jolloin Lilyynkin tuli onneksi vauhtia ja se kipitti viimeiset metrit tasapaino hokkien turvaamana takaisin kamaralle. Ihmeiden ihme että jää kesti! Hätäratkaisuna kiedoin huivin Lilyn kaulan ympäri, ja sovittiin että taluttaisin sen kotiin kun Nina ajaisi auton takaisin. Aattoilta kului siis siinä että kävelin huivista hevosta taluttaen päälle 5 km matkan, minkä jälkeen piti vielä hoitaa muutkin konit sisälle, tehdä iltatalli ja siivota tarhat. Joskus vaan niin ihmettelen että miksi meillä on hevosia, kultakalat ja monnit olisi niin paljon harmittomampia...
— Iivari"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti