tiistai 12. heinäkuuta 2016

Ehkä pian työtön Clave

 


Hetken aikaa nuo kaksi hyvin erilaista miestä mittailivat toisiaan katseillaan kuin ringissä tepastelevat kukot. Sitten Iivari painoi kannukset Duken kylkiin ja jatkoi matkaansa kuin lyhyttä kohtaamista ei olisi tapahtunutkaan. Katsoessaan kuinka musta ori ravasi pihalta pois kolkkahattuisen isäntänsä kanssa, Clave ei voinut olla ajattelematta kuinka erilaisia ihmisiä he Iivarin kanssa olivatkaan. Siinä missä aussi kannatti pehmeitä arvoja ja piti hevosesta enemmän sen pääkopan perusteella, arvosti hänen omintakeinen pomonsa komeita, huomiota herättäviä hevosia ja niiden meriittejä välillä luonteenkin kustannuksella.

Kavioniskut loittonivat olemattomiin, Clave jäi kaksin pihalle pienen orivarsan kanssa. Hän hengähti, pyyhkäisi porottavan auringon nostattamaa hikeä otsaltaan ja jatkoi matkaansa viedäkseen Crocin karsinaansa. Pikkuinen ori tepasteli miehen vierellä korvat hörössä ja silmät loistaen: se ei selkeästikään tiennyt millaisia ongelmia oli tallimestarille aiheuttanut, toisaalta miksipä pitäisikään. Croc-poloinen oli aivan viaton, se nyt vain oli sattunut miellyttämään Clavea hänen etsiessään lupaavia nuorikoita Zeniin — rodusta ei oltu vaihdettu sanaakaan, ja vaikka miekkonen olikin tietoisesti sohaissut muurahaispesää aavistaessaan ettei australianhevonen ehkä pomoa miellyttäisi niin loppujen lopuksi hän ei silti ollut tehnyt mitään väärää. Nyt hänen pitäisi vain todistaa että narun päässä tepasteleva pikkuori olisi useiden lupauksiensa arvoinen.

"Itsepä kuoppani kaivoin" Clave vastasi mielessään itselleen pohtiessaan joutuisiko tätä menoa kilometritehtaalle. Se ainakin oli varmaa ettei häntä päästettäisi enää yksikseen ostamaan tallin nimissä hevosia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti